Jukka Pakkasen Jumalattomuus (Kirjapaja 2008) on pieni, kaunis ja viisas kirja. Pieniä henkilökohtaisia kirjoituksia ja aforismeja. Välillä tuntui, että luen runokirjaa. Ylläoleva linkki johtaa Hesarin arvosteluun, jossa kirjaa verrataan ateistisaarnaan. Mutta kirjaa myös myydään kristillisessä kirjakaupassa, jossa painotetaan kirjan uskonnollista puolta. Totuus on lukijan silmässä?
Kirjasta tuli mieleeni itämaiset viisaudet. Etenkin lyhyet dialogit muistuttavat koan-keskusteluita. Muistaakseni zen-buddhalaisuudesta on sanottu, että se on ateistinen uskonto.
Tästäkin kirjasta huokuu voimakkaasti henkisyys, mutta silti Jumalan olemassaolo kiistetään. Vai kiistetäänkö? Kirjoittaja tuntuu keskustelevan Jumalan kanssa. Miten keskustella jonkun kanssa, johon ei usko?
Miten nimittää uskoa, jossa ei ole Jumalaa?
Mitä itseasiassa usko on?
"Olet ateisti ja pidät kaulassasi ristiä. Sinä häpäiset Kristuksen!"
"Sinäkö sen sanot!"
s. 32
Pieni lukupäiväkirja
torstai 3. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mainostit tätä kirjaa blogissani juuri kun ilmoitin että saa ateistiset kirjat olla :) No, varasin kirjan ja odottelen, että kirjastojono lyhenee...
Lokerointi aiheuttaa ongelmia. Jostain näkövinkkelistä katsottuna kaikki ihmiset uskovat jumalaan? Jumalan määritelmä vain voi olla erilainen kuin mihin on totuttu.
Lähetä kommentti