Alain De Botton: Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi

Tuntuuko joskus, että jokin kirja on juuri sinulle tarkoitettu?

"Läheinen yhteys oman elämämme ja lukemiemme romaanien välillä saattaa olla syy miksi Proust väitti, että

Tosiasiassa jokainen lukija on lukiessaan oman itsensä lukija. Kirjailijan teos on vain jonkinlainen näkölaite, jonka hän ojentaa lukijalle, jotta tämä pystyisi erottamaan jotakin sellaista, mitä ei ehkä olisi nähnyt itse. Se että lukija sisimmässään tunnistaa sen mistä kirja kertoo, todistaa kirjan olevan tosi."

s. 30 Alain De Botton: Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi (Otava 2007)

Tämä kirja on nautinto. Onneksi otin sen monen taistelun jälkeen kirjaston uutuushyllystä. Olin nähnyt sen siellä ainakin kolme kertaa ja joka kerta olin vastannut kirjan "kysymykseen": "No, ei mitenkään".

Kirjan nimi siis ärsytti minua. Kirjan sisältö ei sitten ärsyttänyt ollenkaan. Tämä on ihan oikeasti lumoava kirjallinen elämäntaito-opas lukijoille ja kirjoittajille, kaikille.

Tämä on sellainen kirja, josta haluaisi kirjoittaa erittäin pitkän postauksen. Mutta sitä en tee.

Netistä löytyy jo valmiiksi arvosteluja:

HS lukupiiri: Voiko Proust muuttaa elämäsi?
Luetut 2006-2007


Parempi on, että luette kirjan ihan itse ja kiinnostutte ehkä myös Marcel Proustista. Ajattelin itse kokeilla lukea edes hieman Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjaa.

Charles Bukowski: Jatkuvaa sotaa

ALKU

kun naiset lakkaavat kantamasta
peilejä mukanaan
niin ehkä sitten
he voivat alkaa puhua minulle
vapautumisesta

Charles Bukowski (1920-1994)


Tämän runokokoelman luin ihan äskettäin. Sen on julkaissut Kustannusliike Sammakko vuonna 2001. Runojen suomentaja on Seppo Lahtinen.

Pidin Bukowskin runoista. En oikein pysty hahmottamaan miksi. Ehkä ne olivat sopivan raadollisia ja ankeita. Niihin oli piilotettuna älykkyyttä. Monet runot loppuivat hätkähdyttävään oivallukseen. Naisia, naimista, viinaa ja runoilijan ankeaa elämää. Ihan kuin Bukowski olisi kertonut omasta elämästään. En kuitenkaan usko, että asia olisi niin yksinkertainen. Bukowski on tainnut luoda todella uskottavan illuusion. Kyllä varmaan hänelle viina ja naiset ovat maistuneet, mutta... mutta... runo on runo, fiktio on fiktio. Mikä on totuus?

Nimittäin kävin tänään taas kirjastossa ja sattumalta löysin Bukowskin kirjan Lounaalla, jossa on on hänen päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1990-1993. Takakannessa sanotaan: "Likainen vanha mies osoittautuu pohdiskelevaksi filosofiksi, elämää syväksi ymmärtäväksi erakoksi."

Nii-in, mitä vielä paljastuu?

Lisää tietoa netistä:

Wiki: Charles Bukowski
Unikankare: Lounaalla
Satyyri: Kuinka nuori vihainen nainen käännytetään


ps. Jatkuvaa sotaa -kokoelmassa on runo nimeltä Sibelius jne. Wiki sanookin, että runoilija kuunteli mielellään Sibeliusta.

Risto Rasa: Tuhat purjetta

Luin tämän runokokoelman tammikuussa 2008 ja pidin siitä kovasti.

Toisessa blogissani kirjasta löytyy enemmän asiaa.

Eka postaus

jossa ei ole asiaa... :)