ALKU
kun naiset lakkaavat kantamasta
peilejä mukanaan
niin ehkä sitten
he voivat alkaa puhua minulle
vapautumisesta
Charles Bukowski (1920-1994)
Tämän runokokoelman luin ihan äskettäin. Sen on julkaissut Kustannusliike Sammakko vuonna 2001. Runojen suomentaja on Seppo Lahtinen.
Pidin Bukowskin runoista. En oikein pysty hahmottamaan miksi. Ehkä ne olivat sopivan raadollisia ja ankeita. Niihin oli piilotettuna älykkyyttä. Monet runot loppuivat hätkähdyttävään oivallukseen. Naisia, naimista, viinaa ja runoilijan ankeaa elämää. Ihan kuin Bukowski olisi kertonut omasta elämästään. En kuitenkaan usko, että asia olisi niin yksinkertainen. Bukowski on tainnut luoda todella uskottavan illuusion. Kyllä varmaan hänelle viina ja naiset ovat maistuneet, mutta... mutta... runo on runo, fiktio on fiktio. Mikä on totuus?
Nimittäin kävin tänään taas kirjastossa ja sattumalta löysin Bukowskin kirjan Lounaalla, jossa on on hänen päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1990-1993. Takakannessa sanotaan: "Likainen vanha mies osoittautuu pohdiskelevaksi filosofiksi, elämää syväksi ymmärtäväksi erakoksi."
Nii-in, mitä vielä paljastuu?
Lisää tietoa netistä:
Wiki: Charles Bukowski
Unikankare: Lounaalla
Satyyri: Kuinka nuori vihainen nainen käännytetään
ps. Jatkuvaa sotaa -kokoelmassa on runo nimeltä Sibelius jne. Wiki sanookin, että runoilija kuunteli mielellään Sibeliusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Bukowski taisi olla itse ankea ja raaka. Muistan kun kävin joskus vuosia sitten katsomassa "Bukowski" -näytelmän Savoy-teatterissa Helsingissä. Bukowskia näytteli erittäin ankeasti Markku Toikka.
Heii Riikka. Kävin katsomassa samaisen näytelmän :) Onnea uuteen blogiisi Heidir!
Hei Riikka, minultakin! :)
Niin, ehkä runoilijan sisin näkyy sittenkin runoissa vaikka monet runoilijat väittävät kaikkea fiktioksi, jotta... niin.. miksi?
Oleton: Kiitos ja tervetuloa tännekin!
Olen nyt lukenut tuota Bukowskin Lounaalla-kirjaa, joka on kuin hänen oma päiväkirjansa ja... kyllä! Minä tykkään tuosta ankeasta miehestä. Symppistyyppi. :)
Ohohoo :D Tuo Satyyrin juttu on minun! :)
Buko on sympaattinen ja jopa hellyttävä vaikka olisi kuinka Vanha ja Likainen Äijä. Suosittelen Kuuman veden musiikkia-novellikokoelmaa, mieluiten alkuperäiskielellä. Vaikka ei Bukon kieli suomennoksesta juuri kärsi.
Hei Minna! Hyvä jutun oletkin kirjoittanut ja mukava kun löysit tänne. :)
Lähetä kommentti